Minä totuin olemaan yksin
Minä totuin elämään yksin
Minä totuin siihen ettei kehenkään voi luottaa
Minä totuin hiljaisuuteen huulillani

Minä kuljin kapeaa polkua
Minä hylkäsin itseni pimeään
Minä jätin itseni jotta kelpaisin teille
Minä unohdin kysyä teiltä "entäs minä?"

Minä totuin olemaan huonoin
Minä totuin unohtamaan itseni
Minä olin ylimääräinen kun olitte paikalla
Ja minä hukkasin oman merkitykseni

Ja nyt minä istun edessänne
Teidän, jotka rikoitte minut
Rikoitte niin etten enää uskalla olla oma itseni
Ehkä koskaan enää uskaltaa uskoa lupauksiin

Ette te ehkä minua hakanneet
Ette ehkä tönineet käytävällä
Mutta te hakkasitte minut sanoillanne palasiksi
Saitte minut haaveilemaan tappamisesta

Ja siinä te seisotte edessäni
Vain muutamaa vuotta myöhemmin
Ihmettelette kun en uskalla sanoa mielipiteitä
Puhutte pahaa ja kuiskitte kasvojeni edessä

Tiedättekö te yhtään mitään?
Tiedättekö siitä kaikesta?
Siitä kun päiväkodissa itkin yksin huoneessa
Suunnittelin miten kadota ja unohtua

Muistatteko kun haukuitte minua?
Rumemmaksi kuin kukaan toinen
Saitte uskomaan joka sanan, joka lauseen
Toivomaan että joskus joku rakastaisi minuakin

Enkä minä kykene unohtamaan vaikka haluaisin.