Olin tänään sairaana kotona. Nukuin taas kolmeen iltapäivällä enkä edes tunne siitä syyllisyyttä. Vaikka minun olisi pitänyt herätä jo aikaisin aamulla. Hänestä ei ole kuulunut mitään tänään. Ei hänestä, ei ystävistä, ei kenestäkään. Kukaan ei kaipaa. Taaskaan.

Luin illalla ja herättyäni kirjaa. Stephenie Meyerin Houkutusta. Tuntuu että näen hahmot tarinasta nyt eri tavalla, kun oma rakkaani käyttäytyi kuin Edward ja muistutti häntä luonteeltaan. Ainoana erona se, ettei hän osaa tuntea mitään ketään ihmistä kohtaan.

Ajattelin, että tilaisin itselleni kaksi kirjaa tässä lähipäivinä. Yrsa Sigurdardóttirin Kolmas Merkki -kirjan, sekä Elizabeth Kostovan Historiantutkijan. Myöhemmin voisin ostaa itselleni myös Stephenie Meyerin Uuden Kuun ja jossain vaiheessa myös ehkä Laurie Halse Andresonin Lukossa -kirjan.

Haluaisin jotain sisältöä elämääni. En jaksa lukea enää kouluun. En jaksa enää kirjoittaa tarinoita. En jaksa enää soittaa pianoa. En jaksa enää oikeastaan edes laulaa vaikka musiikki onkin ainoa varma ystäväni. Mitä minä voisin muka tehdä? Tai ketä edes kiinnostaa jaksanko minä enää?

Kaikessa on puolensa.