Sattuu nähdä sinut siinä
Sattuu kuulla sinun sanasi
Sanat jotka ennustavat tulevaa loppua
Kertovat päivä päivältä selvemmin miten tässä käy
Rakkaustarinassa jossa ei ole onnellista loppua
Joka kääntyy viimeisessä mutkassa pois polulta
Poikkeaa valtatieltä ja ajaa ohi merkin:

"Tie päättyy"

Sinä et suojele minua käsilläsi
Hakkaat minua sanoillasi tarkoittamatta
Puhut kuinka tämä kaikki alkaa tuntua turhalta
Me kaksi yhdessä kun olemme erillämme
Nähden tuskin ikinä enää toisiamme taivaan alla
Mutta miten minä voisin irrottaa sinusta nyt?
Kun edessä ja takana on pimeää ja vierellä kyltti:

"Varokaa rotkon reunaa"

Pitäisikö minun hypätä alas vai kääntyä?
Jäädä tähän paikalleni tuleen makaamaan?
Se mitä näen edessäni löytyy myös selkäni takaa
Olen suljettuna ovettomaan huoneeseen, happi loppuu
Huoneeseen jonka seinät siirtyvät yhä lähemmäs
Mitä sinä odotat minulta tässä kaiken keskellä?
Että minä kestäisin tämän vaikka sydän huutaa sanoja:

"Sisimmästään sirpaleina"

Alunperin runon kirjoitin 12.01.2009 mutta nyt se tuntuu todella ajankohtaiselta... olin oikeassa.