Minä istun tässä
Tienristeyksessä joka kääntyy kahteen suuntaan
Istun ja ihmettelen maailmaa
Tietämättä kumpaan suuntaan pitäisi kääntyä
Vaiko palata takaisin lähtöruutuun

On niin paljon sanottavaa
Paljon sanottavaa kaikesta mitä näen täällä
Ympärillä metsissä ja järvien rannoilla
Mutta silti minä vaikenen vain enkä puhu sanaakaan
Kuuntelen elämän hiljaista säveltä

Mitä minun pitäisi sanoa?
Että kaikki korjaantuisi ennalleen ehjäksi?
Pois tästä tyhjyydestäni joksikin
Että elämällä olisi taas tarkoitus muukin kuin olla
Että ystävyys ei unohtuisi hädässä

Mitä pitäisi kuiskata nyt?
Kun rakas kääntää selän ja vapisee hiljaisuudessa
Kun ystävät puhuvat outoja sanoja
Ehdottavat minulle uusia tuttavuuksia ja elämä jatkuu
Kun kukaan ei kuuntele mitä tahtoisin sanoa

Kaikessa hiljaisuudessani.